Rakkaudesta käsityöhön 2018 – Dagny Bäckströmin syntymästä 100 vuotta
Rakkaudesta käsityöhön – Dagnyn syntymästä 100 vuotta – näyttelystä osa oli esillä Tikkurilan kirjastolla. Näyttelyn tapahtumissa pidettiin kädentaitopajoja, joissa esittäytyi vantaalaisia käsityöyhdistyksiä.
Juhlavuoden tapahtumat ja näyttely Rakkaudesta käsityöhön Tikkurilan kirjastolla 10.-29.9.2018
Rakkaudesta käsityöhön – Dagnyn käsityön kaari koulukäsitöistä harrastukseksi. Esillä myös nostalgiset ja runsaslukuiset kanavatyöt. Dagny Bäckströmin säätiön näyttelytila 1.3.2019 – Lue lisää alta!
KÄSITYÖTAPAHTUMAT TIKKURILAN KIRJASTOLLA 10. – 29.9.2018
Tapahtuma koostuu Dagny Bäckströmin käsityönäyttelystä sekä keskiviikkoiltojen ja kuukauden viimeisen lauantain käsityöhetkistä. Tapahtuma kokoaa yhteen käsityön osaajia, ohjaajia ja harrastajia, käsityöstä kiinnostuneita, tiedottaa vantaalaisesta käsityön kentästä sekä missä ja miten sitä voi harrastaa. Yhteistyökumppanit esittäytyvät teemailloissa.
Näyttelyssä Dagny Bäckströmin käsitöitä 10. – 29.9. kirjaston aukioloaikoina ja kaikille avoimet käsityötapahtumat seuraavasti:
ke 12.9. Rakkaudesta käsityöhön –näyttelyn & tapahtumien avajaiset ja käsityöstipendien jako
klo 17.30- Tilkkutyönäytös ja kirjontatyöpaja avoinna. Tarjoilua.
klo 18.00 Tervetulosanat
Omin käsin: Tuokiokuvia elämästä, Kati Oinonen. Avajaistervehdys, kulttuurijohtaja Annukka Larkio. Vuoden vantaalainen käsityöharrastaja –stipendien jako.
klo 18.45- Vapaata seurustelua, työnäytös ja työpaja jatkuvat.
klo 19.45 Ilta päättyy (kirjasto sulkee klo 20.00)
Työpaja: Kirjotut napit ja kortit, Taito Uusimaa ry
Työnäytös: Tilkkutyötä käsin ommellen, Maarit Kinnunen/Vantaan Tilkkutiiraajat
Työpaja: Tilkkumaalaus, Päivi Pulkkila
ke 19.9.
klo 17.30 – 19.30 Tikkurilan Martat ry: ”Dagny marttana” Dagnyn tunteneiden ikämarttojen kertomaa, kaikille avoin marttailta, käsityömartat tekevät ja kertovat
klo 17-20 työpaja: Taito Uusimaa ry: pillihimmelikuutoiden valmistamista. Mahdollisuus aloittaa myös valo-, lasiputki- tai ruokohimmelin valmistaminen myynnissä olevista tarvikepaketeista.
klo 17-20 työnäytös: Pitsikilta ry: pitsinnypläys
ke 26.9.
klo 17-20 Käsityön äärellä: rupatellaan käsityöaiheisten keskustelukorttien innoittamana ja tehdään käsitöitä – oma käsityö mukaan tai tehdään yhteisteosta, järj. Dagny Bäckströmin säätiö
klo 17-20 työnäytös: Elli Koivukangas, koruja hopealangasta kutoen ja hopearenkaista sekä hiotut korukivet/Vantaan Kiviset ry.
klo 17-20 työnäytös: Inkun Ideapaja ry/Milja Kolmonen: savityönäytös, tuhkauurnan valmistus savesta
klo 17-20 työpaja: Liisa Kiiskinen: isoäidin neliön virkkaus ja ideoita neliöistä
la 29.9.
klo 11-15 Vantaan Kutojat ry. työnäytös ja vinkit: matonkuteiden leikkuu, sisustuskorin virkkaus matonkuteesta, työpaja lapsille: suunnittele oma räsymatto! (Vantaan kutojat voivat toteuttaa sen maksua vastaanJ)
klo 11-15 työnäytös: Vantaan pitsinnyplääjät ry: pitsinnypläys
klo 11-15 kierrätysneuvontaa: Miten korjaat tai uudistat omia vaatteitasi näppärästi, Korjaussarja –kollektiivi
NÄYTTELY RAKKAUDESTA KÄSITYÖHÖN – DAGNYN SYNTYMÄSTÄ 100 VUOTTA
Koulukäsityö kasvatti tytöistä emäntiä
Dagny kävi kansakoulun 1.–6. luokat vuosina 1925–1931. Hän oli jo tuolloin taitava käsityön harrastaja, olihan hän oppinut kädentaitoja pienestä pitäen kotonaan vihannesviljelytilalla. Suomen itsenäistymisen (1917) jälkeen koulukäsityö vastasi nuoren valtion tarpeisiin. Koulukäsityö oli vielä tuohon aikaan eroteltu sukupuolten mukaan erikseen tyttöjen ja poikien käsityöksi, ja tyttöjä valmisteltiin käsityötunneilla perheen emäntänä ja äitinä toimimiseen.
Tyttöjen käsitöissä olennaisimpina taitoina pidettiin käsin- ja koneompelua, mitanottoa ja kaavapiirustusta, leikkaamista, paikkausta ja parsimista, nimikointia, neulomista ja virkkaamista – taitoja, joita jokainen perheen emäntä tarvitsi kotona. Käsityöluokka oli usein varustettu myös rukilla ja kangaspuilla.
Käsityötaitoa arvostettiin tuohon aikaan suuresti sen välttämättömyyden vuoksi. Erityisesti monin paikoin maaseudulla koulua saatettiin arvostella suoraan sen mukaan, millaisia käsitöitä siellä tehtiin. Pienten tyttöjen käsityöinnostusta yritettiin herätellä ilon ja leikin kautta valmistamalla käsityötunneilla nukke ja nuken vaatteita. Ajatuksena oli, että vaatteen valmistuksen opetteleminen aloitetaan pienemmässä mittakaavassa ja myöhemmin samat työvaiheet toistetaan isompia vaatteita tehtäessä ylemmillä luokka-asteilla.
Poikia opetettiin käyttämään puusepän, sorvarin ja sepän työkaluja, jotta he oppisivat valmistamaan kodissa tarvittavat huonekalut, taloustarvikkeita ja peltotöissä tarvittavat työkalut. Myös suutarin ja satulasepän töitä opeteltiin.
Lähteet:
Päivi Marjanen. 2014. Koulukäsityö naiseksi kasvattamassa. Kasvatus ja aika. 1/2014. http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=606. Viitattu 19.2.2016.
Marjo-Riitta Simpanen. Käsityönopetus kouluissa 1800- luvulta nykypäivään. http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/simpanen.pdf. Viitattu 19.2. 2016.
Dagny signeerasi käsityönsä nimikoimalla
Kodeissa tarvittavia käyttötekstiilejä ja vaatteita on nimikoitu ompelemalla suunnilleen 1960–1970-luvuille asti. Alun perin tekstiilejä merkattiin niiden tekijän nimikirjaimilla käytännön syistä, se esimerkiksi helpotti samanlaisten vuodevaatteiden erottelua eri talouksien yhteisessä pyykissä.
Nimikoinnista kehittyi vakiintunut tapa, jonka avulla naiset saattoivat toteuttaa itseään ja esitellä käsityötaitojaan. Nimikointi oli loppusilaus, jolla signeerattiin itse valmistetut tekstiilit. Tapana oli nimikoida kaikki kodintekstiilit, kuten vuodevaatteet, pöytäliinat ja pyyheliinat sekä vaatteista alus- ja yöasut. Nuoren tytön kapiot oli tavattoman tärkeää nimikoida huolellisesti. Kapioita valmistettiin, jotta tytöllä oli naimisiin mennessään tai kotoa pois muuttaessaan valmiina tarpeelliset kodin tekstiilit.
Erilaisia kirjaimia kehiteltiin itse tai haettiin mallikirjoista. Ne jäljennettiin kankaalle ennen ompelua kalkiopaperin tai voipaperin avulla. Nimikoinnit sijoitettiin yleensä näkyvälle paikalle kulutukselle alttiita kohtia välttäen. Esimerkiksi pöytäliinaan nimikointi sijoitettiin liinan lyhyen tai pitkän sivun keskelle tai liinan kulmaan siten, että vieras huomasi sen heti huoneeseen tullessaan.
Lähteet:
Raussi-Tihula, H. 1999. Kirjotut kirjaimet – Muistojen monogrammit. Hämeenlinna: Karisto Oy.
Nimikoinnin historiaa. 2014. Nimikointi. Oppimateriaali nimikoinnista ja käsityön signeeraamisesta. Viitattu 18.2.2016. http://nimikointi.blogspot.fi/p/nimikoinnin-historiaa.html
Pula-aika pakotti kekseliäisyyteen myös käsitöissä
Sodan aikana ja sen jälkeen, niin sanottuna pula-aikana 1940-luvulla, Suomessa kärsittiin elintarvikepulan lisäksi myös raaka-ainepulasta. Tästä johtuen monet tuotteet olivat ”kortilla” eli niitä sai ostaa vain rajoitetusti. Tämän ajan ihmiset joutuivat toden teolla laittamaan kekseliäisyytensä peliin, kun uusia vaatteita, lakanoita tai kankaita ei juurikaan ollut saatavilla. Dagny oli tällöin hieman yli 20-vuotias nuori nainen.
Pula-aikana totuttiin tekemään vaatteita mistä hyvänsä tarkoitukseen kelpaavasta kankaasta ja kaikki mahdollinen korjattiin tai uusiokäytettiin. Esimerkiksi pitkän ja tukevan isännän vanhojen housujen lahkeista voitiin tehdä hoikan naisen puolihame tai pienen pojan housut. Vanhat reikäiset neuleet purettiin ja neulottiin uudelleen vaikkapa villasukiksi tai lapasiksi.
Kangaspulan aikana kehitettiin sillakangas, joka jalostettiin puusta nykyisen viskoosikankaan tapaan. Puusta tehtiin myös paperia ja paperinarusta erilaisia sisustustekstiilejä ja asusteita, kuten mattoja, kenkiä ja laukkuja. ”Puu pulasta pelastaa” olikin pula-aikana yleisesti käytetty sanonta.
Lähteet
Heinänen, S., Hirvi, M., Myllykoski, H. & Stürmer-Hiltunen, D. 1990. Käsityön ulottuvuuksia. Jyväskylä: Suomen kotiteollisuusmuseo.
Jaatinen, S. 2004. Kortilla korviketta. Säännöstelyä ja selviytymistä pula-ajan Suomessa. Helsinki: Multikustannus
Pula-aika 1939-1954. 2012. Pohjois-Pohjanmaan museo. Oulun kaupunki. Viitattu 17.2.2016.
Käsityön merkitys muuttuu
Vielä 1900-luvun alkupuolella oli tavanomaista, että naiset kokoontuivat ompeluseuroihin käsityön merkeissä. He valmistivat itse kaikki kodeissa käytettävät tekstiilit ja vaatteet. Kankaatkin kudottiin itse kangaspuilla, kun ensin oli kehrätty langat pellavasta tai lampaan villasta. Vähitellen tehdasvalmisteiset kankaat kuitenkin yleistyivät ja halpenivat, ja naisten valtava käsityötaakka alkoi helpottua.
Pula-aikana 1940-luvulla materiaalien puutteen vuoksi perinteiset käsityötaidot nousivat hetkeksi uuteen arvostukseen, mutta sen jälkeen ne ovat alkaneet hiljalleen unohtua. 1950–1960-luvuilla maaseutu ajautui murrokseen, kun teollisuuden nopean koneellistumisen myötä työt maaseudulla vähenivät ja ihmiset alkoivat muuttaa töiden perässä kaupunkeihin. Yksilöllisten käsitöiden arvostus laski, kun tasalaatuisia ja edullisia tehdasvalmisteisia tuotteita pystyi tavallinenkin ihminen ostamaan lähikaupasta. Naiset alkoivat käydä töissä kodin ulkopuolella, tarvittiin uusia taitoja ja käsityöt jäivät harrastukseksi.
1970-luvulla kulttuuripolitiikka Suomessa vahvistui ja käsityön arvostus harrastuksena kasvoi ihmisten vapaa-ajan lisäännyttyä. Dagny eli ja koki käsityön murrosvaiheen pakollisista kotitöistä harrastukseksi. Hän oli intohimoinen ja monipuolinen käsityöntekijä aina vanhoille päivilleen asti. Aikuisiällä hän kutoi pyyheliinakankaiden sijaan kangaspuilla poppanaliinoja, ompeli seinätekstiilejä ja kirjoi koristeita pöytäliinoihin. Hän opetteli uusiakin käsityötaitoja, kuten kankaanmaalausta ja kynttilöiden valamista.
Nykyään käsityö on Suomessa harvalle elinkeino, mutta monelle tapa toteuttaa itseään. Käsityön tekeminen tuo iloa ja hyvinvointia tekijälleen samaan tapaan kuin vaikkapa musiikki, urheilu tai kuvataide niiden lajien harrastajille. Käsityöllä on myös suuri merkitys suomalaisen esinekulttuurin ja kädentaidon ylläpitäjänä. Monet nykyiset ammatit vaativat edelleen tarkkaa kättä ja silmää, joiden yhteispeli kehittyy vain tekemällä oppimalla.
Lähteet:
Ranta, S. 2012. Naisten työt. Pitkiä päiviä, arkisia askareita. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino Oy
Käsityön merkitys eri aikoina. 2013. Käsityö yhdistää -verkkohistoriikki. Suomen käsityön museo. Viitattu 22.2.2016
