Ruusuja ja ruiskukkia – kankaanmaalausta ja -painantaa
Tyynyjen kuvioaiheet on saatu kirjontakuvioista.
Kankaanmaalaus- ja painantatöitä Dagny Bäckströmin käsityökokoelmasta 19.9.2020 – 30.6.2023
Dagny asui lapsuudestaan asti Tikkurilan lähellä Mattaksen maatilalla. Käsitöiden lisäksi puutarhan hoitaminen, erilaisten hyöty- ja koristekasvien kasvattaminen oli hänen rakas harrastuksensa. Hänen pihapiirinsä oli varsinainen kukkien paratiisi. Dagny myös tallensi lukuisiin käsitöihinsä runsaasti kukka-aiheita.
UUTTA: Ruiskukka ja Krassi villasukat -tekemispaketti!
Ruiskukka- ja krassi-aiheiden pohjalta on nyt suunniteltu ihanien kukkasukkien mallipaketit, sisältäen työohjeen ja langat. Tiedustelut: Taito Etelä-Suomi ry
KANKAANPAINANTA JA –MAALAUS – TAUSTAA JA TIETOA
Painettujen kankaiden syntyhistoriaa
Kankaan kuviointi puulaatoilla painaen on hyvin vanha keksintö: varhaisimmat egyptiläiset painokankaat ovat 300-luvulta. Vahan avulla voidaan estää värin tarttumista kankaaseen, kun taas erilaisten aineiden, puretteiden kanssa värin tarttumista voidaan edistää. Nämä tekniikat kehittyivät Kiinassa ja Intiassa, ja päätyivät sieltä Eurooppaan vasta myöhäisellä keskiajalla. Näin saatiin pesunkestäviä painettuja tekstiilejä, ja painetuista kankaasta valmistetut vaatteet alkoivat yleistyä.
Kankaanpainannan historiaa Suomessa
Painetun kankaan historiasta Suomessa on varsin vähän tietoa. Joitakin kankaanpainajia on löydetty kaupunkien 1700-luvun käsityöläisluetteloista. Tuohon aikaan asiakas saattoi tuoda itse kudotun pellavakankaan painettavaksi käsityöläiselle. Museokokoelmissa painokankaita on säilynyt kansallispukujen päähineiden vuorikankaissa, taskuissa ja asujen kanttauksissa. Myös joitain painolaattoja on säilynyt 1800-luvulta. Usein painokankaat kulkivat Venäjältä Suomen puolelle vienalaisten laukkukauppiaiden mukana.
Kansanomainen tekstiilipainanta ei ole elänyt yhtä voimakkaana muun suomalaisen tekstiiliperinteen tapaan, vaan se on päässyt unohtumaan, kun saatiin edullisempia kuvioituja, teollisia kankaita. Aluksi painettavat laatat ja kuparitelat tuotettiin ulkomailta, ja kansainvälisiä olivat painokankaiden tyylitkin. 1920-luvulla alettiin Forssassa valmistaa painoteloja molettimenetelmällä, ja suomalainen kankaanpainoteollisuus sai alkunsa.
Teollisen painokankaan kehityksestä on tietoa eri tehtaiden historiikeissa, esim. Forssan Puuvillatehdas/Finlayson (1860-l.), Helsingin Taidevärjäämö (1930-l.), Porin ja Vaasan puuvillatehtaat (1940-l.), Marimekko (1951-).
Kukkakretongissa
Käsityökirjalija Mary Ollonqvist (myöh. Olki) nostattaa vasta itsenäistyneen Suomen tekstiiliteollisuutta Kotiliesi –lehdessä (1926): “.. ettei yksikään ajatteleva nainen enää osta kalliita ulkolaisia muotikankaita, vaan käyttää yhtä sieviä, mutta puolta halvempia kotimaisia uutuuksia.” Kotimaisten puuvillakankaiden menekkiä hidasti kuitenkin se, että ostajat olivat tottuneet pitämään ulkomaisia puuvillakankaita laadukkaampina. Naisten kesämekkoihin painokankaat kuitenkin löysivät tiensä.
Myös Dagny saattoi käyttää Forssan ohuista kukkapainetuista kretongeista ommeltuja kesäleninkejä. Vuosikymmenten saatossa hänellä lienee ollut myös painokankaisia esiliinoja ja kotitakkeja vaatteita suojaamassa koti- ja puutarhatöiden aikana.
Painokankaat kodeissa
Värikkäät kretongit saapuivat myös koteihin: täkkikretongit näkyivät siististi pedatuissa sängyissä pitsilakanoiden alta.
1950-luku toi koteihin painokankaiset, tyylikkäät verhot, kun muodissa olivat aiemmin olleet taidokkaasti kudotut tekstiilit. Pula-aikana kuviot painettiin paperiselle “verhokankaalle”. Painokankaita nähtiin myös poimutetuissa lampunvarjostimissa, joita valmistettiin Marttojen suosituilla kursseilla.
Dagny on kokeillut kankaanmaalausta sekä leimasin- ja kaaviopainantaa erilaisissa sisustustekstiileissä: pöytäliinoissa, tyynyliinoissa ja koristetyynyissä. Hän on myös soveltanut valmiita kirjontakuvioita kankaan maalaamiseen ja leimasinpainantaan. Mieluisin tekniikka hänelle näyttää olleen omalle luovuudelle tilaa antava kankaanmaalaus.
Dagny toisti varsinkin ruiskukkateemaa. Kukat olivat muutenkin hänellä sydäntä lähellä sekä käsityössä että puutarhassa.
Kankaanpainanta teollisuudessa, käsityöyrittäjyydessä ja harrastuksena
Kankaanpainon arvo nousi vasta kun suunnittelijoiksi palkattiin taiteilijoita: esim. Helsingin Taidevärjäämöön Eva Taimi ja Kaj Franck. Porin Puuvillaa avusti Timo Sarpaneva, Tampellan painokankaita suunnitteli mm. Marjatta Metsovaara. Finlaysonin tehtaalla vaikuttivat Aini Vaari ja Pirkko Hammarberg. Marimekon (aluksi Printexin) suunnittelijoina toimivat mm. Vuokko Nurmesniemi, Annika Rimala ja Maija Isola.
1970-luku toi teollisen painokangastuotannon rinnalle käsityöläisten toimintaa: Puolukka, Pohjan Akka, Päikki Prihan painopaja ja Studio Ulla ja Stina tuottivat pieniä tuotesarjoja ja uniikkeja painotuotteita. Painokankaiden nousu muotiin ja käsityölästen painopajat herättivät myös kankaanpainon harrastuksena esimerkiksi kansalaisopistojen kursseilla.
Dagny Bäckström toimi aktiivisesti Tikkurilan Martoissa ja uusia käsityötaitoja opeteltiin Marttojen kesken. Uusia tuulia käsityöharrastukseen saatiin myös monista aikakausilehdistä, kuten Omin käsin, Kotiliesi, Emäntälehti ja Kotiteollisuus.
Dagny myös matkusteli jonkin verran ja hankki matkoiltaan kankaita. Näissä tuliaisissa oli varmasti myös painettuja muotikankaita ja kansainvälisen muodin innoittamia ajatuksia.
Kankaan kuvioinnin tekniikoita
Leimasinpainanta. Leimasin voidaan valmistaa puusta, korkista, styroxista, perunasta tai softislevystä. Kuvio piirretään leimasinmateriaaliin ja ne osat, joihin väriä ei haluta, leikataan ja kaiverretaan pois. Leimasin kastetaan leimasintyynyyn, johon lisätään väriä. Vaihtoehtoisesti leimasimelle voidaan myös levittää väriä telalla tai vaahtomuovitupolla. Leimasin voi myös olla esimerkiksi kasvin lehti, jonka pinta saadaan painovärin avulla siirrettyä kankaalle.
Kaaviopainanta. Kaaviopainannassa käytetään kehystä, johon seulakangas on pingotettu. Raakelin avulla painoväri vedetään kaavion yli. Kaavio tarkoittaa aukollista kuviota, jonka läpi painoväri pääsee kankaalle. Kaavio voidaan valmistaa leikkaamalla paperista tai kalvosta, tai seulakankaalle emulsion avulla siirtämällä ja valottamalla.
Sapluunapainanta. Sapluuna on kuten kaavio, mutta ilman kehystä. Sapluuna leikataan paperiin, pahviin, piirtoheitinkalvoon tai kontaktimuoviin. Leikatun kuvion aukosta siirretään kankaalle painoväriä vaahtomuovitupolla tai telalla.
Kankaan maalaus. Kuvion voi hahmotella kankaalle ensin kevyesti piirtäen esim. katoavalla tussilla tai merkitsemiskynällä tai maalata suoraan vapaalla kädellä. Myös erilaisia tekstiilille tarkoitettuja tusseja ja liituja on markkinoilla.
Kankaan kuvioinnin tarvikkeita
Painovärit. Kankaanpainossa väriaine tarvitsee sideaineen, jotta se tarttuu kankaan pinnalle. Kasvikuituja, kuten puuvillaa ja pellavaa, voi painaa pigmenttivärein, jotka sekoitetaan sopivaan painopastaan. Tummalle kankaalle käytetään peittopastaa, vaalealle kankaalle sopii kuultopasta. Väri kiinnittyy pesunkestäväksi 150°C silittämällä, joten kankaan on kestettävä kuumuutta. Eläinkuiduille, kuten villalle, on omat reaktiovärinsä, jotka tarvitsevat höyrykiinnityksen. Villa on myös hyvä pohja värikasveista tehdylle painovärille. Silloin keitettyyn väripigmenttiin sekoitetaan kiinnittymistä varten puretetta ja sopivan rakenteen saamiseksi paksunnosainetta.
Pohjakankaat. Kankaanpainoon käyvät hyvin monenlaiset kankaat, mutta helpointa painaminen on kuumuutta kestävälle puuvillalle tai pellavalle. Kankaan tiheys ja pintarakenne vaikuttavat lopputulokseen. Myös neuloksille voi painaa. Ennen painamista kankaat pestään pintakäsittelyaineiden poistamiseksi ja silitetään tasaiseksi. Kankaanpaino tapahtuu kuivalle kankaalle. Kankaan ala, jolle halutaan painaa, rajataan esimerkiksi sanomalehden ja maalarinteipin avulla. Myös juuri painettu ala voidaan suojata samalla tapaa: näin seulalla voidaan painaa useita kertoja peräkkäin kuviota kohdistaen.
Painopöytä. Väri uppoaa sopivasti kankaaseen, kun alla on tasainen, hieman joustava pinta. Sellainen on esimerkiksi kumimatto tai huopa, jonka päälle on levitetty sileä puuvillakangas (apukangas) ja vasta sen päälle painettava kangas. Apukankaalle leimasinta voi kokeilla liian värin poistamiseksi ja painojäljen tasaisuuden varmistamiseksi.
Sommittelu
Kankaan pinta rakentuu kuvioista ja niiden väliin jäävästä pohja-alueesta. Sommittelussa etsitään näiden pinnan osien suhdetta ja rytmiä, joka muodostuu kuvion toistumisesta. Kuviot voivat myös asettua osittain päällekkäin, jolloin kuvioiden rajapinnat muodostavat kolmannen värin.
Jatkuva kuviopinta syntyy kuvioaiheesta, jota toistetaan useita kertoja. Tätä toistuvaa kuviota sanotaan raportiksi eli mallikerraksi. Vierekkäin toistettujen raporttien rajoja ei välttämättä näy valmiissa kankaassa. Raportti voi olla yksi pieni leimasin tai koostua useista yhdistettävistä kaavioista. Sommittelussa ja suunnittelussa voi hyödyntää piirtämistä, kuvankäsittelyohjelmia ja kopiokonetta.
Pieni kankaanpainosanasto
Aniliiniväri. Kivihiilitervasta tehty kemiallinen väriaine, jota voidaan liuottaa tekstiilien värjäykseen. William Henryn vahingossa kehittävä mauve, voimakas purppura (1856) ja Graeben ja Liebermannin kehittämä värimataran punaista jäljittelevä alitsariinikarmosiini (1868) aloittivat synteettisten värien tuotannon.
Blaudruck, blåtryck. Ns. eurooppalainen sinipainanta, jossa savitahnalla tehty reservi (estoaine) muodostaa kankaaseen kuviot, jotka eivät värjäydy värimorsingolla värjätessä. Keskiajalla mm. Flanderin ja Baijerin alueella ja Espanjassa.
Batiikki. Kuuman vahan avulla tehty estovärjäysmenetelmä. Monimutkaiset kuviot syntyvät useista vaha- ja värikerroista. Jaavankielinen termi on batik. Laatoilla painettuja vahabatiikkeja tehdään myös Länsi-Afrikassa.
Chintz, sintsi. Intiassa kehitetty puulaatoilla painettu, usein kukkainen kangas. Nimi tulee hindin sanasta chīnt, joka tarkoittaa pilkkuisaa, täplittäistä, kuvaten kuvioinnin rytmitystä.
Etsaus. Kankaanpainossa tällä tarkoitetaan kuviointia pohjakankaan väriä poistamalla, syövyttämällä.
Flammu. Kudottaessa muodostuvat kuviot, kun lankavyyhdit on ensin solmuvärjätty. Flammuvärjäyksen termejä ovat Indonesiassa ikat, Japanissa kasuri, ja mayakultturissa jaspe.
Kaaviopaino. Värin levittäminen aukollisesti kuvioidun paperin, levyn tai seulan läpi.
Kaliko. Intian Calicutissa kehitetty painotyyli, jossa kuvioita ohuella palttinasidoksisella puuvillalla. Moniväriset painannat saatiin aikaan erilaisia puretteita käyttämällä. Myös Ranskan ns. kalikosota, jonka aikana tuonti- ja valmistuskielloilla yritettiin estää painokankaita syrjäyttämästä kudottuja eurooppalaisia kankaita.
Karttuuni. Paksuhko puuvillainen painokangas, joka kulkeutui Suomeen laukkukauppiaiden mukana.
Kretonki. Ohutta, telapainokonein moniväriseksi painettua puuvillaa. Nimetty ranskalaisen tekstiilitehtailija Cretonne’n mukaan. Kretonki tuli markkinoille 1892, ja nimitys säilyi pitkälle 1960-luvulle.
Laakapaino. Teollinen painotekniikka, jossa kangas liikkuu painopöydällä koneellisesti nousevien ja laskevien painokaavioiden alla.
Miljoonahousukangas. Forssan Osake Yhtiön (1859-1924) perrotinekoneella painama Tricot-niminen kangas (1861), joka jäljitteli englantilaista kudottua liituraitakangasta. Myös “engelska”.
Moletti. Syväpainotekniikan tela, johon painettava kuvio on kaiverrettu. Myös moletööri, molettien pinnan kaivertaja.
Perrotine. Mekanisoitu käsinpainokone, jossa painetaan kangasta kaiverrettujen puulaattojen avulla, kehitettiin 1834.
Raakeli. Kaavioveitsi. Raakelin avulla vedetään painoväri tiiviisti seulaa vasten värin pusertamiseksi kankaalle. Termiä on myös käytetty seulafilmin leikkaamiseen tarkoitetusta työvälineestä.
Rotaatiopaino. Painomenetelmä, jossa väriaine puserretaan kuvioidun rotaatiorullan aukkojen läpi kankaalle. Nopea nykymenetelmä.
Silkkipaino. Väri painetaan raakelin avulla kuvioaukollisen seulan läpi kankaalle. Kts. Kaaviopaino. Nimitys tulee siitä, että aiemmin seulakankaat olivat silkkiä. Myös sihtipaino, seulapaino, seripaino.
Raportti. Mallikerta, pienin mahdollinen kuvioryhmä, jonka toistuminen muodostaa kankaan painetun kuviopinnan.
Tjanting. Kannu, jolla levitetään kankaalle kuumaa vahaa vahabatiikin kuviointia varten.
Valottaminen. Aukollisen kuvion tekeminen seulaan valotusemulsion ja – lampun avulla.
Lähteet:
Forss, Maija; Priha, Päikki; Rantanen, Kirsti ja Ylinen, Suvi. Kankaanpainanta. WSOY, 1979.
Hintsanen, Päivi. www.coloria.net
Mentu, Tupu; Mikkelä, Tiina ja Paakkunainen, Ulla. Printti & pisto. Otava, 2010.
Niinimäki, Kirsi ja Saloniemi, Marjo-Riitta, toim. Kretongista printtiin. Suomalaisen painonkankaan historia. Maahenki, 2008.
