Jo joutui armas aika ja suvi suloinen

Dagny sai päästötodistuksen 30.5.1931. Silloin hän oli käynyt kansakoulua (folkskola) kuusi vuotta. Sen jälkeen alkoivat maatalon työt täysipainoisesti vanhempien apuna vihannesviljelytilalla. Se oli tuohon aikaan hyvin tavallista 12-vuotiaan elämää.

Sen takia koululaiset opiskelivat myös sellaisia aineita kuin kotiseutuoppi, maatilan hoito ja kodin talous. Ja tietenkin käsityötä. Tyttöjen käsitöissä olennaisimpina taitoina pidettiin käsin- ja koneompelua, kaavapiirustusta, paikkausta ja parsimista, nimikointia, neulomista ja virkkaamista – taitoja, joita jokainen perheen emäntä tarvitsi kotona. Käsityöluokka oli usein varustettu myös rukilla ja kangaspuilla.

Poikia opetettiin käyttämään puusepän, sorvarin ja sepän työkaluja, jotta he oppisivat valmistamaan kodissa tarvittavat huonekalut, taloustarvikkeita ja peltotöissä tarvittavat työkalut. Myös suutarin ja satulasepän töitä opeteltiin.

Käsityötaitoa arvostettiin suuresti sen välttämättömyyden vuoksi. Erityisesti monin paikoin maaseudulla koulua saatettiin arvostella sen mukaan, millaisia käsitöitä siellä tehtiin. Pienten tyttöjen käsityöinnostusta heräteltiin ilon ja leikin kautta valmistamalla käsityötunneilla nukke ja nuken vaatteita. Ajatuksena oli, että vaatteen valmistuksen opetteleminen aloitetaan pienemmässä mittakaavassa ja myöhemmin samat työvaiheet toistetaan isompia vaatteita tehtäessä ylemmillä luokka-asteilla.

Dagnyn tekstiilikokoelmassa on eräs taidolla tehty tyynyliina, joka on valkokirjontakuvioilla koristeltu. Kukkakuvioiden reikien tekemisessä on käytetty apuna luupuikkoa. Tyynyliinan kappaleet on yhdistetty muurahaisenpolkuompeleella. Ehkäpä tämä on yläkoulun käsityön taidonnäyte?

Todistuksessa Dagnyn käsityönumero oli 10. Hän oli nähnyt ja oppinut kädentaitoja pienestä pitäen myös kotonaan, kun naiset kehräsivät langat, kutoivat liinavaatteet, pöytäliinat ja matot. Ompelivat paidat, hameet, esiliinat, lastenvaatteet. Neuloivat villasukat, lapaset ja villapaidat. Käsityö oli luonteva osa arkea. Myöhemmin siitä tuli Dagnylle rakas harrastus, kun hyötykäsityön sijaan voi alkaa kokeilla uusia työtapoja ja materiaaleja. Käsityön kipinä kantoi häntä lapsuudesta asti koko elämän ajan.

Lue myös

  • Dagnyn ateljéssa

    Julkaistu
    Dagny teki monenlaisia käsitöitä ja toki myös ompeli vaatteita. Kertoman mukaan hänellä oli pitkät vaatetangolliset itse ommeltuja leninkejä, jakkupukuja, puseroita ja hameita. Vielä 1970-luvulle asti oli hyvin tavallista, että vaatteet ommeltiin itse tai niitä teetettiin ompelijalla. Olihan se edullisempaakin kuin…
    Lue lisää Dagnyn ateljéssa
  • Sadonkorjuun aika

    Julkaistu
    Dagny viljeli muun muassa kaaleja, sipulia ja perunoita. Maatalous näkyi vahvasti Tikkurilan seudulla 1960-luvulle asti sekä elinkeinona että maalaismaisemana. Sodanjälkeinen teollisuuden kehitys alkoi vaikuttaa voimakkaasti myös tämän seutukunnan elinkeinorakenteisiin: maanviljelys väheni, ihmiset menivät töihin tehtaisiin ja palveluammatit lisääntyivät. Tuusulanväylää, lentokenttää…
    Lue lisää Sadonkorjuun aika
  • Ruiskukka

    Julkaistu
    Ruiskukka-aihe toistuu hyvin monissa Dagnyn käsitöissä. Ruiskukka eli ruiskaunokki on muinaislaji, joka on ollut meillä luonnonniittyjen ja kulttuurimaiseman vakiokasvi. Vielä Dagnyn lapsuuden aikaan 1900-luvun alussa se on ollut nykyistä paljon yleisempi. Se on pilkuttanut viljapeltoa kauniin sinisellä kukallaan tai kehystänyt…
    Lue lisää Ruiskukka